Olen kirjoittanut voiko pienituloinen kotiäiti olla taloudellisesti riippumaton– postauksessani jonkin verran säästämisen taustoistani.
Kuitenkin ajatukset ostolakosta saivat minut haluamaan valottaa teille myös ”tuhlari” puoltani. Kuvaan tällä hetkellä itseäni ostajana kohtuullisen tarveperusteiseksi. Tietysti se mitä koen tarpeelliseksi, ei tarkoita tämän olevan absoluuttinen välttämättömyys.
Tarpeellisuudella ajattelen ostamani asian tuovan:
- käyttöarvoa = tulee toistuvaan käyttöön, sivuuttamatta muita vastaavia esim vaatteet
- Tai = tulee toistuvaan käyttöön ja vastaavaa ei ole tai on viallinen
- Arvopohjainen vaihtaminen= toimii omaan arvomaailmaan paremmin ja korvaan aiemman. Tällöin aiempi menee kiertoon (tällaista vaihtamista en juuri harrasta)
- Arjen helpotusta= jokin asia voi käytännössä helpottua merkittävästi. Tämä kokemus on tietysti yksilökohtaista. Jos käytän esimerkiksi jotain keittiötuotetta jatkuvasti ja se saa minut aina menettämääm hermoni, hyvinvointiani parantaa vaihtaa asia käytännöllisempään. Tämä toteutuu, jos muutos tässä ominaisuudessa on saavutettavissa. Myös monikäyttöiset tuotteet korvaavat mielellään monta yksittäiskäyttöistä
- Hyvinvointia= jos jonkin asian kokee tärkeänä, merkityksellisenä ja/tai iloa tuovana, voi sen mielestäni hankkia. Esimerkiksi taide, kauniit tekstiilit, kasvit ym lisäävät viihtyvyyttä omassa kodissa sekä näin ollen myös voivat edistää hyvinvointia. Samaan kategoriaan voisi ajatella erilaisia harrastusvälineitä, kauneudenhoitoa ynnä muuta (mikä sitten koetaan merkitykselliseksi).
Tätä tuhlailevampaa kulutustyyliä kesti korkeintaan pari vuotta. Vuonna 2016 syksyllä satuimme bongaamaan puolisoni kanssa ihanan asunnon yhteiseksi kodiksi. Kohdetta katsottuamme laitoin omani myyntiin ja aloin jälleen laskemaan tarkempia budjetteja. Laskin mitä uudessa asunnossa elämiskulut olisivat ja mitä vaatisi lainan saaminen. Lainaan vaadittava oma rahoitus oli osin säästöissä ja tiesin myynnistä vapautuvan rahan kattavan loput. Kuitenkin kaksiosta neliöön muuttaminen vaatisi muutaman kalusteen hankintaa sekä sängyn uusinta oli ajankohtainen. Kohde oli muuttovalmis, joten remontointiin ei menisi rahaa. Tein tarkan arvion menoistamme ja järkeistimme ruokakulut noin 400 euroon aiemmasta. Säästin myös lyhyessä ajassa uuden asunnon sisustusta ja kalustamista varten.
Kohde meni kaupaksi toisaalle, mutta sain omastani hyväksyttävän ostotarjouksen vain kuukauden myynnin jälkeen. Satuimme löytämään vielä aiempaa näköisemme kohteen, joka on nyt kotimme. Lainaa tuli maltillisemmin, eivätkä säästötkään huvenneet niin paljon kuin ensimmäistä kohdetta varten varauduimme. Kalustimme ja sisustimme asunnon säästöillä.
Olimme asettuneet taloksi, kun pian teinkin 2017 esikoisestani positiivisen raskaustestin. Tästä alkoi heti taloudellinen varautuminen hoitovapaan aikaan eli budjettien tarkastelu sekä säästäminen. Tästä pääsemmekin hyppäämään nykyhetkeen, arvomaailman täsmentymiseen, budjetointiin, säästämiseen sekä nykyiseen rahankäyttööni.
Vaikka minulla on budjetit oikeastaan kaikkeen, koen silti niissä olevan riittävästi ilmaa. En koe rajoittavani rahankäyttöäni tai joutuvani edes oikeastaan joustamaan haluamistani asioista. Toki hoitovapaalla taloudellinen jousto on vähäistä, mutta tämä on hetkellistä. Ensi kuusta alan saamaan hetken aikaa palkkaa ja tämän jälkeen äitiys/vanhempainrahaa, joka on lähes nettopalkkani suuruinen pienemmän veroprosentin ansiosta. En usko, että tulee edes mielitekoja ”tuhlaavaa” elämäntyyliä kohtaan.
Sijoittamisesta on tullut mielekäs tavoite, joka tulee olemaan vuosikymmeniä. Tavoitteenihan om taloudellinen riippumattomuus. Sijoittaminen on itselle siis erinomainen kohde ylimääräiselle rahalle, jota ei ole budjetoitu käyttöön tai säästöihin. Kuitenkin varaudun taas rahallisesti tulevaan hoitovapaajaksoon, joten säästöön menee suuri osa ”vapaaksi jäävästä” rahasta.
Tällä hetkellä uskon siis oman ajatusmaailman ja kulutus- sekä ostotottumusten olevan aiempaa minimalistisempia, eikä se aito ilo ja tyydytys tule juurikaan kuluttamisesta vaan muista asioista. Kuitenkin ”jos voittaisin lotossa” -skenaarion edessä olisi vaikea sanoa varmaksi omista valinnoista. Kotimme pihan tekisin kerralla kuntoon samoin kellarin, joka on nyt vain asumatonta tilaa maavaralla. Mutta en rehellisestikään osaa sanoa kaipaavani nyt mitään kummempaa mitä rahalla saa. 🤔
Toisin sanoen budjetoinnista, kulujen seuraamisesta ja säästämisestä sekä sijoittamisesta on alkanut kaikkiaan muodostua elämäntapa ja jonkin sortin intohimo, jonka vuoksi asioist haluankin puhua ja niitä jakaa. Nautin elämästä juuri nyt juuri tällaisenaan.
Jenna
0 kommenttia