Rahabalanssi™

Säästäminen, budjetointi, rahataidot, sijoittaminen 

Jos rahaa tulisi kuukausittain reilummin, unohtaisinko budjettini?

24.6.2019 | 0 Kommenttia

Olen kirjoittanut voiko pienituloinen kotiäiti olla taloudellisesti riippumaton– postauksessani jonkin verran säästämisen taustoistani.

Kuitenkin ajatukset ostolakosta saivat minut haluamaan valottaa teille myös “tuhlari” puoltani. Kuvaan tällä hetkellä itseäni ostajana kohtuullisen tarveperusteiseksi. Tietysti se mitä koen tarpeelliseksi, ei tarkoita tämän olevan absoluuttinen välttämättömyys.

Tarpeellisuudella ajattelen ostamani asian tuovan:

  • käyttöarvoa = tulee toistuvaan käyttöön, sivuuttamatta muita vastaavia esim vaatteet
  • Tai = tulee toistuvaan käyttöön ja vastaavaa ei ole tai on viallinen
  • Arvopohjainen vaihtaminen= toimii omaan arvomaailmaan paremmin ja korvaan aiemman. Tällöin aiempi menee kiertoon (tällaista vaihtamista en juuri harrasta)
  • Arjen helpotusta= jokin asia voi käytännössä helpottua merkittävästi. Tämä kokemus on tietysti yksilökohtaista. Jos käytän esimerkiksi jotain keittiötuotetta jatkuvasti ja se saa minut aina menettämääm hermoni, hyvinvointiani parantaa vaihtaa asia käytännöllisempään. Tämä toteutuu, jos muutos tässä ominaisuudessa on saavutettavissa. Myös monikäyttöiset tuotteet korvaavat mielellään monta yksittäiskäyttöistä
  • Hyvinvointia= jos jonkin asian kokee tärkeänä, merkityksellisenä ja/tai iloa tuovana, voi sen mielestäni hankkia. Esimerkiksi taide, kauniit tekstiilit, kasvit ym lisäävät viihtyvyyttä omassa kodissa sekä näin ollen myös voivat edistää hyvinvointia. Samaan kategoriaan voisi ajatella erilaisia harrastusvälineitä, kauneudenhoitoa ynnä muuta (mikä sitten koetaan merkitykselliseksi).
Vaikka siis koen hyvinvoinnin edistämisenkin tärkeäksi ostokäyttäytymisessä, en koe mielitekojen ostamista tällaiseksi. Aina voi kyseenalaistaa tarvitseeko 20 treenitopin lisäksi vielä yhden, vaikka treenaisi kahdesti päivässä. Tai tarvitaanko uusia kauneudenhoitotuotteita, jotka täyttävät kaapit ja vanhenevat nopeasti jäädessään osin käyttämättä. Tai tarvitseeko lapsi kymmenennet frillapyllyhousut. Arvo- ja ajatusmaailmakysymyksiä isolta osin, mutta aina voi kyseenalaistaa itseään. 
Ostolakon avulla haluan haastaa tarve-ajatustani, sillä minussakin on se “haluan tän” -ostaja! Ääni on vaimentunut esikoiseni syntymän myötä, mutta se huikkii välillä ja saa minut ostamaan jonkin edullisen ihanuuden kirpputorilta (yleensä tämä on vaate). Minäkin olen vielä siis oman tieni keskivaiheilla, en suinkaan maalissa, jos se on koskaan saavutettavissa. Lisäksi kiinnostaa ajatus soveltaa ja käyttää luovuutta. Millä olemassa olevalla voisi korvata jonkin asian tai voisiko rikkoutuneen korjata käyttöön ja niin edelleen. Tai voisiko asiaa lainata, tehdä itse tai käydä molempia hyödyttävää vaihtokauppaa? Nämä ovat niin ympäristön kuin lompakonkin kannalta kestävämpiä tapoja uuden hankkimisen sijaan. Lisäksi kiehtoo ajatus välttää pidempään etenkin uuden ostamista.
Esikoisen syntymä sai minut ajattelemaan enemmän ekologisuutta. Olen ollut todella pitkään kulutusjuhlakriittinen, mutta lapsen syntymä avasi silmiäni myös muulle kulutukselle. Lisäksi ystäväni innostus Konmari- metodiin sai minut innostumaan aika raskaalla kädellä karsimisesta. Tämä vielä vahvisti ajatusta siitä, että vähempi totisesti riittää ja tuo tilaa ja keveyttä myös omaan oloon. Olen ollut vähän sellainen “ilmaisten kynien hamstraaja” -tyyppi.
Mihin ja miten olen sitten tuhlaillut?

Valmistuin 2013 ammattikorkeakoulusta, johon saakka olin elänyt useamman vuoden tiukalla budjetilla. Maksoin valmistuttuani ensikädessä opintolainan pois, muistaakseni noin tuhannen euroa kuussa. Puolessa vuodessa oli opintolaina maksettu ja rahaa olikin reilu 1000 e menoihin nähden käytettävissä joka kuukausi. Kerrytin jonkinlaisen puskurin, en enää muista suuruutta, ja lyhentelin ylimääräisiä kertoja asuntolainaa pidemmän aikaa. Puskurin ollessa kerrytetty en enää säästänyt juurikaan. (Nykyinen minä nyrpistelee hieman 😅). 
Söimme “leveästi” ja ruokakauppaan meni helposti 600-800 e kuussa KAHDELTA aikuiselta, emmekä edes käyttäneet alkoholia oikeastaan lainkaan. Minulla oli terveellisyys “hifistelyä” ja kannoin kaikenmaailman proteiinijuomat, -jauheet ja -patukat sekä superfoodit kotiin. Harrastin myös kaikenlaista, johon rahaa paloi. Harrastukset ovat erinomainen rahan käytön kohde, JOS niissä käy. Oma innostus uuteen saattoi loppua jonkinajan kuluttua ja olin naimisissa jonkun x-aikaisen jäsenyyden kanssa jonkin aikaa. Ei järin viisasta!
Rahaa oli aina tilillä hyvin, mutta elin ja olin kuten moni muukin. Palkkapäivä tuli ja kuukaudessa sitä vain hupeni, pystymättä tarkasti määrittämään summia mitä mihinkin meni. Tilailin tuohon aikaan myös useampia lehtiä, jotka jäivät jopa lukematta 🙈.
Koskaan ei kulullisia tai korollisia osamaksuja tai lainoja kuitenkaan tullut otettua. Itselle oli tärkeää taloudellinen turvallisuuden tunne, joten puskurissa oli rahaa ja tili oli aina plussalla. Olin myös halpojen vaatteiden, kenkien ja laukkujen sekä asusteiden haukka. Näitä oli paljon, eikä koskaan mitään päälle pantavaa. Olisin ostanut sillä rahalla, mitä useisiin huonoihin kenkiin meni, yhdet tai kahdetkin pitkäikäiset ja laadukkaat. Tilailin jonkin verran vaatteita myös netistä, enkä palauttanut huonosti istuvia tai väärän kokoisia, täysin hukkaan heitettyä rahaa. Toki rahaa meni myös aika yleisiin asioihin, kuten kampaajalle, hiustenpidennyksetkin tuolloin oli. Palvelut ovakin sinänsä tosi hyvä tapa käyttää rahaa, jos miettii laajemmin esimerkiksi työllistämisvaikutuksia. Ja palvelut ovat pääosin tavaraa ekologisempi tapa kuluttaa.

Tätä tuhlailevampaa kulutustyyliä kesti korkeintaan pari vuotta. Vuonna 2016 syksyllä satuimme bongaamaan puolisoni kanssa ihanan asunnon yhteiseksi kodiksi. Kohdetta katsottuamme laitoin omani myyntiin ja aloin jälleen laskemaan tarkempia budjetteja. Laskin mitä uudessa asunnossa elämiskulut olisivat ja mitä vaatisi lainan saaminen. Lainaan vaadittava oma rahoitus oli osin säästöissä ja tiesin myynnistä vapautuvan rahan kattavan loput. Kuitenkin kaksiosta neliöön muuttaminen vaatisi muutaman kalusteen hankintaa sekä sängyn uusinta oli ajankohtainen. Kohde oli muuttovalmis, joten remontointiin ei menisi rahaa. Tein tarkan arvion menoistamme ja järkeistimme ruokakulut noin 400 euroon aiemmasta. Säästin myös lyhyessä ajassa uuden asunnon sisustusta ja kalustamista varten.

Kohde meni kaupaksi toisaalle, mutta sain omastani hyväksyttävän ostotarjouksen vain kuukauden myynnin jälkeen. Satuimme löytämään vielä aiempaa näköisemme kohteen, joka on nyt kotimme. Lainaa tuli maltillisemmin, eivätkä säästötkään huvenneet niin paljon kuin ensimmäistä kohdetta varten varauduimme. Kalustimme ja sisustimme asunnon säästöillä.

Olimme asettuneet taloksi, kun pian teinkin 2017 esikoisestani positiivisen raskaustestin. Tästä alkoi heti taloudellinen varautuminen hoitovapaan aikaan eli budjettien tarkastelu sekä säästäminen. Tästä pääsemmekin hyppäämään nykyhetkeen, arvomaailman täsmentymiseen, budjetointiin, säästämiseen sekä nykyiseen rahankäyttööni.

Vaikka minulla on budjetit oikeastaan kaikkeen, koen silti niissä olevan riittävästi ilmaa. En koe rajoittavani rahankäyttöäni tai joutuvani edes oikeastaan joustamaan haluamistani asioista. Toki hoitovapaalla taloudellinen jousto on vähäistä, mutta tämä on hetkellistä. Ensi kuusta alan saamaan hetken aikaa palkkaa ja tämän jälkeen äitiys/vanhempainrahaa, joka on lähes nettopalkkani suuruinen pienemmän veroprosentin ansiosta. En usko, että tulee edes mielitekoja “tuhlaavaa” elämäntyyliä kohtaan.

Sijoittamisesta on tullut mielekäs tavoite, joka tulee olemaan vuosikymmeniä. Tavoitteenihan om taloudellinen riippumattomuus. Sijoittaminen on itselle siis erinomainen kohde ylimääräiselle rahalle, jota ei ole budjetoitu käyttöön tai säästöihin. Kuitenkin varaudun taas rahallisesti tulevaan hoitovapaajaksoon, joten säästöön menee suuri osa “vapaaksi jäävästä” rahasta.

Tällä hetkellä uskon siis oman ajatusmaailman ja kulutus- sekä ostotottumusten olevan aiempaa minimalistisempia, eikä se aito ilo ja tyydytys tule juurikaan kuluttamisesta vaan muista asioista. Kuitenkin “jos voittaisin lotossa” -skenaarion edessä olisi vaikea sanoa varmaksi omista valinnoista. Kotimme pihan tekisin kerralla kuntoon samoin kellarin, joka on nyt vain asumatonta tilaa maavaralla. Mutta en rehellisestikään osaa sanoa kaipaavani nyt mitään kummempaa mitä rahalla saa. 🤔

Toisin sanoen budjetoinnista, kulujen seuraamisesta ja säästämisestä sekä sijoittamisesta on alkanut kaikkiaan muodostua elämäntapa ja jonkin sortin intohimo, jonka vuoksi asioist haluankin puhua ja niitä jakaa. Nautin elämästä juuri nyt juuri tällaisenaan.

Jenna


0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jenna Mattila

Mottoni on "ei ne isot tulot vaan tietoiset menot". Olen 30-vuotias vaimo, yrittäjä ja piensijoittaja sekä hifisti pihi kotiäiti.

Uutta blogissa

Rahabalanssi™ sijoitussuihku – mitä verottaja vie?

Rahabalanssi™ sijoitussuihku – mitä verottaja vie?

Olen aloittanut blogin vanhalla alustalla "tavissijoittaja" juttusarjan, johon olen kirjoittanut osakesijoittamisen aloittamisesta sekä korkoa korolle -ilmiöstä. Lue Tavissijoittaja – starter kit – osakesijoittaminen ja Tavissijoittaja – mikä ihmeen korkoa korolle?...

Tunnista tilanteet, jolloin ostohousut pukeutuvat päälle huomaamatta

Tunnista tilanteet, jolloin ostohousut pukeutuvat päälle huomaamatta

Hektisen arjen tuoma tyhjä ja hiljainen hetki voi olla oivallinen aika ajautua verkkokauppojen viidakkoon. Vaativa ja ärsyketulvaa tuova arki on tätä päivää. Tyhjät toimettomuuden hetket voivat tuntua vierailta, jopa epämukavilta. Aikaa kulutetaan kauppakeskuksissa...

Q & A Live tallennettu Instagramiin

Q & A Live tallennettu Instagramiin

Pidin eilen to 8.10. Instagramissa liven sijoittamiseen liittyvistä aiheista. Livessä vastaan aiemmin esittämiinne kysymyksiin sijoittamiseen liittyen, muun muassa sijoituksien verotuksesta sekä vastuullisen sijoittamisen ajatuksista. Käykää kurkkimassa (kevyt) 60...

Arkisto

Paranna taloudellista hyvinvointiasi

Ota taloutesi haltuun!