Muistan lapsuudesta, että kolusin kaapit herkkujen toivossa. Enkä saanut pidettyä näppejäni kurissa. Keksikaapin tyhjentäjä oli aina ilmeinen, silti kielsin loppuun saakka rohmunneeni keksit. Kai minua hävettikin.
”Missä ne keksit ovat” -isä
”En minä tiedä” -minä
”Kukas sen tietää?” -isä
Niin. Kaikki me tiesimme, kuka keksit on syönyt, mutta ei sitä silti vaan voinut myöntää.
Olen talousvalmennuksissa huomannut, että monessa meistä on se keksipurkilla käyvä pikkutyttö tai -poika. Rahaa vain mystisesti katoaa, vaikka juuri mitään ei tullut ostettua. Tunnistatko tämän? Oletko saanut aisoihin oman keksimonsterisi?
Yhtä varma olen myös siitä, että se keksimonsteri on kykeneväinen ottamaan yhden tai kaksi keksiä ja oppivainen jättämään osan säästöön.
Mitä jos ottaisit rahasi haltuun?
0 kommenttia