Onko ero taloudellisen laskusuhdanteen tae?

On totta, että suhteelliset elinkustannukset ovat korkeammat yhden kuin kahden hengen taloudessa. 

Kyselin oman Instagram -kanavani kautta kokemuksia siitä, miten ero on vaikuttanut taloudelliseen tilanteeseen. Vastaajista (n = 62) jopa 65 % koki eron parantaneen omaa taloudellista tilannettaan. Otanta ei tietysti ole yleistettävissä, mutta antaa näkökulmaa siihen, ettei suhdestatus määritä taloudellista tilannetta. Taloudellisen tilanteen paranemisen syyt olivat muun muassa puolison erilainen rahankäyttötapa, puolison työttömyys, puolison riippuvuudet tai tuhlailu sekä parisuhteenaikainen korkea elintaso, joka tuo myös korkeat elinkustannukset.

Onko ero automaattisesti taloushuoli, jos huollettavana on alaikäisiä lapsia? 

Jos perheessä on kahden aikuisen tulot, on yleensä myös kahden aikuisen menot. Asuntotarpeet ja ruokakulut ovat erilaiset yhden ja kahden aikuisen talouksissa. Elämisen kustannukset muodostuvat monesta pienestä palasesta ja arjen valinnasta. Kysyin tarkennuksia onko ollut huollettavia lapsia erotessa ja miten tämä jakautuu eron jälkeen taloudellisen tilanteen paranemisen ja heikentymisen kesken.

Vastaajista (n = 60 ) 65 % oli lapsia. Jopa kaksi kolmannesta alaikäisiä huollettavia omaavista vastaajista (66 %) koki taloudellisen tilanteensa parantuneen eron myötä.

Onko siis totta, että yksinhuoltaja ei voisi säästää tai sijoittaa tai eläisi kädestä suuhun?

Vastaajista lapsettomilla taloudellinen tilanne parani eron myötä 62 %. 

Tässä kyselyssä täytyy pienen otannan lisäksi huomioida kanava, jossa asiaa kysyn. Instagram-tiliäni seuraavista 95 % on naisia. Heistä 80 % edustaa omaa ikähaarukkaani, eli 25-44 vuotiaita. Yhtäkaikki vastaukset herättivät jopa itsessäni pientä yllätystä.

Kriisi pysäyttää

Samanaikaisesti vastaukset herättävät kysymyksen siitä, miksi tilanne on tämä. Miksi kahden aikuisen taloudessa taloustilanne ei ole yhtä hyvä kuin yhden? Yhteisten tavoitteiden eriäväisyys, toisen rahankäyttötaitojen ja budjetoinnin puute tai toisen tulojen puute. Lapsiperheissä on myös hyvä huomioida lähivanhemman kasvava tukien määrä sekä usein päivähoitomaksujen vähentyminen. Olen käynyt keskustelua yksinhuoltajien tai lähivanhempana olevien sinkkuvanhempien kanssa, joilla muuttuneen elämäntilanteen myötä ei ole enää isoa talolainaa, puolison toivomaa korkeampaa elintasoa ja näiden myötä korkeita elinkuluja. Koti on saattanut vaihtua kompaktiin kerrostaloon, päivähoito muuttua maksuttomaksi ja elatusmaksujen ja lapsilisän korotuksen myötä tulot kasvaa. Kokonaistilanteessa rahaa saattaa jäädä säästöön ja sijoitettavaksi aiempaa enemmän. Loppujen lopuksi kyse on valinnoista. Jäädäkö omakotitaloon asumaan lasten kanssa tuttuun ympäristöön korkeampine kuluine vai muuttaa edullisempaan asuntoon ja kyetä edelleen kustantamaan harrastuksia? Valinnat eivät ole helppoja, eikä joukossa ole yhtä ainoaa oikeaa valintaa. Kuitenkin nämä ovat valintoja. 

Ero ja kriisi on myöskin pakottava hetki pysähtymiselle ja elämän kohtaamiselle. Ihminen on hyvin ongelmanratkaisukykyinen, kun tulee eteen tilanne, jossa ei ole juurikaan vaihtoehtoja. Vaikka aiemmin talouden hoito olisi ollut suurpiirteistä tai puolison vastuulla, ero pakottaa pysähtymään tilanteen äärelle. Miten minä selviän taloudellisesti yksin? Kun omia taitoja alkaa kehittää ja muuttaa on se matka samalla monesti voimaannuttava. Minä osaan, minä pystyn, minä kykenen. Minä seison vihdoin omilla jaloillani, teen omista toiveista ja tarpeista nousevia päätöksiä ja vastaan yksin seurauksista. Samalla ei tarvitse kantaa vastuuta toisen epäedullisista ratkaisuista. Totuus on kuitenkin se, että parisuhde on kahden kauppa. Samassa suhteessa ei voi olla taloudellisesti hyvinvoivaa ja taloudellisesti pahoinvoivaa yksilöä. Suhde voi joko nostaa tai vetää alas, mutta ääripäiden välinen tila ei kestä, ellei löydetä ja etsitä ratkaisu vähintään keskivaiheilta. Toista ei kuitenkaan voi muuttaa. 

Miten sopia raha-asiat parisuhteessa, jossa toinen hallitsee rahaa ja toista raha hallitsee?

Parisuhteessa tulisi olla tasavertaisuus ja keskusteluyhteys myös kipeisiin ja epämieluisiin aiheisiin. Puolison puolesta budjetoimalla ja rahaa hoitamalla harvoin saadaan rahankäytössä muutoksia. Ainakaan kestäviä. Turvallista voi olla lähteä yhdessä katsomaan talouden lukuja. Mitä eläminen maksaa, mitä muita kuluja tulee? 

• Kartoittakaa yhdessä mitä eläminen maksaa. Mitkä ovat yhteisiä kuluja ja mitkä kunkin omia
• Sopikaa pelisäännöt kulujen jakamisesta (mielellään euromääräiset tai tuloihin suhteutettu prosentuaalisesti)
• Sopikaa miltä tililtä maksatte mitkäkin laskut/maksut ja pysykää sovitussa
• Suunnitellessanne kulujen jakoa, pitäkää huoli, että molemmille jää mahdollisuus säästää/sijoittaa sekä pelivaraa käyttää rahaa vapaavalintaisiin asioihin

Jos puoliso haaveilee 70 tuuman taulutelkkarista ja itse haaveilee lapselle merkkivaatteen ostosta on tärkeää muistaa, että jokaisen yksilölliset haaveet ovat yhtä tärkeitä. Vaikka tällaiset hankinnat olisi helposti aseteltavissa yhteiseen hyvään – omiin tarpeisiin. Puoliso voi kokea television katselun perheen yhteisenä hyvänä yhtälailla kuin toinen lapsen pukemisen hittivaatteisiin.

On siis tärkeää kuulla toisen toiveet ja tarpeet ja antaa tilaa itsensä toteuttamiselle talouden kestävyyden rajoissa. Oikeus omiin rahoihin tulisi pitää ja siten oikeus toivottuihin omiin hankintoihin, kun se ei vyörytä kustannuksia toiselle. Parisuhteessa on myös toivottavaa rakentaa matkaa kohti yhteisiä unelmia ja haaveita. Tärkein on aina rakentaa rahapuhe ja talous omaan parisuhteeseen sopivaksi.

Miten teidän suhteessa rahasta puhutaan?

-Jenna