Ensimmäisiä ajatuksia

Uskon, että  meistä suuri osa elää velaksi tälläkin hetkellä, sitä sen enempää miettimättä tai murehtimatta. Velaksi eläminen lipsahtaa helposti siihen, että tilistä ei jää mitään, kun on maksanut osamaksut, luottokortit ja muut velat. Kierre on valmis ja velaksi elämistä voi jatkaa yllättävän pitkäänkin, ilman että kukaan huomaa.  Tilanne leviää käsiin, kun elämä heittää eteen esimerkiksi työttömyyden tai sairastumisen.

Omalla kohdalla kävi juuri näin. Olen joutunut omat taloustaitoni oppimaan kantapään kautta. Toivon, että kirjoitukseni olisi tukena ja herätyksenä velkaantuneille. Ei ole väliä, missä kohtaa velkaantumismatkaasi olet. Haluan myös poistaa aiheeseen liittyvää häpeää.

Olen itseasiassa halunnut jo vuosia kirjoittaa blogia aiheesta. Esteenä on ollut velkaantumiseen liittyvä häpeä ja oma epävarmuus. Viime vuosina olen kuitenkin kasvattanut itseluottamusta, opetellut kiitollisuutta sekä ohjaamaan ajatuksiani positiiviseen suuntaan. Mitä ajatuksia sitä päässään ruokkii, vaikuttaa suoraan tunteisiin. Tunteet taas vaikuttaa toimintaan.
Isoin oivallus itselle on ollutkin se, että omien ajatusten voima on valtava ja niiden avulla voi saavuttaa mitä tahansa haluaa.

Tämä on yksi lempiaiheistani ja kirjoitan siitä mielellään lisääkin. Tämä liittyy myös blogini nimeen. Miten voin olla vauras, jos olen ulosotossa?

Taustaa omasta velkaantumisesta

Olen perusluonteeltani tunnollinen suorittaja, joka haluaa tehdä asiat oikein. Rahataitoja minulla ei kuitenkaan ollut lainkaan, kun 15- vuotiaana muutin pois kotoa. En ymmärtänyt mitään säästämisestä ja mielsin itseni köyhäksi.
Opiskeluvuosina oli aivan normaalia ostaa osamaksuilla kaikennäköistä, puhelimia, vaatteita ja kodinhankintoja. Mielessä ei edes käynyt, että hankintoihin olisi voinut säästää etukäteen tai olla ostamatta kokonaan. Maksoin kyllä tunnollisesti kaikki laskut ja mielellään vielä etukäteen.
Työelämään(osa-aikaisena) päästyäni otimme silloisen puolison kanssa asuntolainan, joka jälkeenpäin ajateltuna oli tulotasooni nähden liian suuri. Erottuamme melko pian tyttöni syntymän jälkeen jäin aivan tyhjän päälle. Otin luottokortin, jotta sain maksettua takuuvuokran uuteen asuntoomme, sekä autolainan pankista. Lisäksi koti oli tyhjä, joten sinnekin piti tehdä hankintoja.

Sain kokoaikaisen parempi palkkaisen työn, jolloin tilanne rauhottui muutamaksi vuodeksi. Taloustaidot olivat kuitenkin edelleen huonot ja velaksi ostaminen jatkui. Ostin tuolloin myös oman omistusasunnon, johon sain pankista lainan yksin, ilman vakuuksia tai takaajia. Eipä muuten onnistuisi nykypäivänä.

Seuraavalla kerralla ajattelin käydä läpi, mitä itselle tapahtui ja miten jouduin ulosottoon.