Vuonna 2015 Talouselämän julkaisun mukaan suomalaiset kokevat vaurauden olevan vapautta rahahuolista sekä mahdollisuutta toteuttaa unelmiaan.
Itse näen vaurauden nimen omaan kokonaisvaltaisesti vapautena ja mahdollisuutena toteuttaa unelmiaan ja itseään sekä elää omien arvojen mukaista omannäköistä elämää!
Tämä ajatus antaa mielestäni jokaiselle mahdollisuuden tavoitella vaurautta, eikä se ole suoraa sidoksissa pankkitilin saldoon tai tilipussin paksuuteen. Vaurauteen vaikuttavat ne omat haaveet ja unelmat sekä elämän arvot.
Omaisuuden ja rahan näkökulmasta tavoitteeni on eläkeiässä eläkkeestä taloudellinen riippumattomuus. Tähän keinona säästäminen ja rahan sijoittaminen. Myös oman asunnon lunastaminen itselle lainan maksun myötä tekee asumiskuluista jossain vaiheessa edullisia.
Toivon myös taloudellisen tilanteeni takaavan itselleni sekä perheelleni vakavaraisuutta mahdollisissa elämän muutoksissa ja kriiseissä. Toivon voivani jäädä halutessani pois perinteisetä palkkatyöstä ennen eläkeikää ja tehdä omannäköistäni työtä oli se palkkatyössä tai muuten. Näihin on aikaa 30-40 vuotta siihen saakka toivon voivani rahoittaa sellaista elämää joka antaa minulle mahdollisuuksia kehittyä tavoitteissani.
Vaikka nämä ovat tulevaisuuden varallisuuden tavoitteita, koen tälläkin hetkellä vaurautta pienistä tuloistani huolimatta, sillä minulla on mahdollisuus edetä askel kerrallaan kohti taloudellisiakin tavoitteita ja päämääriä.
Kuitenkin tässä hetkessä koen todellista vaurautta elää arvojeni ja unelmieni mukaista elämää. Minulla on aidosti tahtotila olla lapseni kanssa kotona ja antaa hänelle tukea ja turvaa elämän ensivuosina. Pienistä tuloista huolimatta tämä on mahdollista, joten koen itseni vauraaksi. Vauraus on vapautta toteuttaa itseään ja unelmiaan, mutta myös valtavasti henkistä pääomaa ja osaamista. Äitiys ja vanhemmuus on joka hetki uuden oppimista, asioiden hyväksymistä sellaisenaan ja mahdollisuutta kehittyä myös niissä ominaisuuksissa, joista työelämässä on hyötyä.
Vaikka kotiäitinä oleminen katkaiseekin eläkkeen kerryttämisen, enkä opiskele mitään konkreettista, väitän olevani työelämään palatessani paljon aiempaa vauraampi, nimenomaan henkisen pääoman myötä. Kotona oleminen on opettanut minulle muun muassa stressinsietoa, asioiden hyväksymistä, joustavuutta sekä kykyä myöntää jonkin toiminnan tai ajatuksen toimimattomuus. Olen aiempaa parempi priorisoimaan ja myös keskittymään olennaiseen.
Kerrytän siis tietynlaista pääomaa, vaikkei nettovarallisuuteni juuri kehitykään. Koen elämäni tällä hetkellä hyvin antoisaksi ja mielekkääksi. Elämänlaatuni on hyvää, jopa parempaa kuin työelämässä ollessani, sillä pystyn elämään arvojeni mukaista ja itseni näköistä elämää.
Vauraus on ehkä jollekin matkustelua, seitsemän numeroinen summa omaisuutta tai vapaaehtoistyön tekemistä ja minimalistista kuluttamista. Se millaisena vaurauden näkee ja kokee ja millaista vaurautta tavoittelee on yhtä yksilöllinen kuin elämäkin. Se on mielestäni vapauttavaa ajatella, että se ajatus on meistä itsestämme kiinni ja jokainen voimme elää näköistämme ainakin kokemuksellisesti vaurastuttavaa elämää riippumatta siitä olemmeko hyvätuloisia tai rikkaita.
– Jenna
0 kommenttia