Oletko koskaan pysähtynyt tarkastelemaan omia tarpeitasi? Täyttyvätkö perimmäiset tarpeesi arjessasi? Kun lähdetään kiinnittämään huomiota syihin voidaan tehokkaammin ehkäistä myös seurauksia. Esimerkiksi skeittitapaturman välttäminen on huomattavasti yksinkertaisempaa kuin murtuneen jalan hoitaminen. Elämä tuo eteen tietysti yllätyksiä, eikä tapaturmia voida aina välttää, mutta todennäköisemmin tapaturmaa ei synny, jos et ensikertalaisena koita mennä korkeimmasta skeittirampista. Tapaturmaa voidaan välttää opettelemalla taitoja suinpäin ryntäämisen sijaan. En siis kehota olemaan skeittaamatta, vaan etenemään askel kerrallaan ja opettelemaan ensin perusasioita. Talous ja skeittitapaturma ovat ehkä kaukaa haettu vertauskuva, mutta asian ydin on sama. Paneudu syihin, älä seurauksiin.

Miten tämä teema liittyy lompakon paksuuteen?

Jos tarkastellaan psykososiaalista kuormitusta ja sen vaikutuksia ihmiseen, on hyvä tarkastella ihmisen psykologisia perustarpeita. Jos perustarpeemme ei täyty, pyrimme täyttämään niitä herkästi sijaistoiminnalla, joka esimerkiksi tyynnyttää, helpottaa, piristää, lieventää mieltämme. Kun ei huomata syytä omien tunteiden esiintymiselle tai ei voida syyhyn vaikuttaa, sijaistoiminnoilla tilanteen korjaaminen jatkuu ja monesti lisääntyy. Eli se murtunut jalka on murtunut, vaikka se kipsissä onkin. Kipsi tukee ja auttaa paranemaan, mutta ei muuta sitä tosiasiaa, että jalka murtui.

Ihmisen psykologisia perustarpeita ovat kyvykkyys (usko omiin kykyihin), omaehtoisuus (vaikuttamisen mahdollisuus sekä vapaus valita) sekä yhteenkuuluvuus (hyväksytyksi tuleminen, yhteen kuulumisen tunne, yhteisöllisyys) joiden täyttymättä jääminen heikentää hyvinvointia. Joskus emme tunnista elämässämme ole

Kun työelämä ja arki täyttyy vaatimuksista ja velvollisuuksista, kiireestä ja emotionaalisesta kuormituksesta helposti omat tarpeet jäävät vaille huomiota. Työpäivä ihmisiä auttaen, ohjaten, kuunnellen tai keskustellen heidän tarpeistaan lähtien, lapset päiväkodista, ruoka, itku, nenän niistäminen, harrastuksiin vieminen, nukkumaan laitto. Seuraavan päivän eväät, suihku, karkkipussi ja televisio tai unelmointi lomamatkasta. Nettikauppa auki, uusi paita ostoskoriin, onpa kivat housut, ihanaa saada uutta. Hyvä mieli.

Vaatimuksia, joita tulee työelämästä, perhe-elämästä tai arjesta ylipäätään ajavat helposti suoritustilaan, jossa asioita tehdään ja palautuminenkin tapahtuu suorittamalla viikoittaista joogaa tai kokkikurssia. Mitä kuormittuneempia olemme sen kapea-alaisemmaksi toimintamme ajautuu ja sitä automaattisemmin me noudatamme tuttua kaavaa, joka ei kuitenkaan muuta tilannetta tai täytä perustarpeitamme. Nyky-yhteiskunnassa onnellisuudesta on tullut hittituote, jonka varjolla myydään palveluita ja tuotteita. Elämän tarkoitus on onnellisuus, ei niinkään merkitykselliseksi koettu elämä. Tämä saattaa johtaa siihen onnellisuuden ylisuorittamiseen, jossa vältämme kohtaamasta epämukavia tunteita ja tyynnyttelemme itseämme tai ”teemme itsemme onnelliseksi” syömällä tai shoppailemalla. Lisääkö se uusi kukkamekko tai suklaapatukka kuitenkaan hallinnan tunnetta ja vaikuttamisenmahdollisuuksia elämään? Vai onko jopa niin, että olemme noidankehässä, jossa turruttava ja tyynnyttelevä toimintamalli ajaakin itseasiassa isompiin haasteiin. Rahasta on stressi, tili tuli tili meni?

Erityisesti psykososiaalisesti kuormittavassa terveys- ja sosiaalialan työssä sekä kasvatus – ja opetusalantyössä empatiakuorma on suuri ja myötätuntouupumus riski. Alalle keskimäärin hakeutuu ihmisiä, joilla on luontainen halu auttaa. Työn kuorma, aikapaine, kiire ja monenlainen vaativuus voi heikentää vaikutuksen mahdollisuutta omaan työhön, kyynistää ja uuvuttaa työuupumuksen riskit ovat kohonneet. Kiltti tai tunnollinen perusluonne voi vielä luoda negatiivista kuvaa omien tarpeiden täyttämisestä, jolloin jatkuvasti siirretään itsensä taka-alalle ja keskitytään muihin. Oma hetki vietetään kirpputorilla, verkkokaupassa tai karkkipussin ääressä. Tyytymättömyyden kehä voi kiertää, kun palkitaan tai tyynnytetään sijaistoimien avulla.

Palataan siis omien tarpeiden äärelle

Sen sijaan, että jatketaan kehää voidaan aina pysähtyä hetkeksi miettimään mistä tarve johtuu. Tottumus, täyttymätön tarve vai jotain muuta? Muutos tarvitsee aktiivisia päätöksiä ja valintoja. Opettelen skeittaamaan ensin tasamaalla, sitten harjoittelen vaativampia asioita. Asetan itselleni rajat, mutta myös muille, etten heittäydy toimintaan ennen kuin olen itse valmis. Jos oma ostokäyttäytyminen herättää itsessä huolta tai raha ei meinaa riittää tai kuluttamiseen liittyy selvästi pahaa mieltä, palkitsemista tai muita tunteita on syytä pysähtyä sen tunteen äärelle. Voisiko sen antaa tulla ja tarkastella sitä. Mistä se kumpuaa? Jääkö omat tarpeet täyttymättä vapaa-ajalla tai työssä? Olenko vain muille ja vähän itselleni? Suoritanko ja jätänkö omat perustarpeeni huomiotta. Kukaan ei voi perustarpeitamme täyttää, ellemme itse sitä aktiivisesti ilmaise ja itse aseta niitä prioriteetiksi.

On työläämpää lähteä paneutumaan syyhyn seurausten sijaan, sillä se pitää etsiä ja kohdata. Paneutumalla syyhyn kuitenkin seuraukset korjautuvat kuin itsestään.

Pysähdy sen kysymyksen äärelle, mitä minä tarvitsen?