Toimiva budjetti perustuu oman talouden tuntemiseen ja tosiasiallisiin lukuihin.

Minulta aina aika-ajoin toivotaan esimerkkibudjetteja, jotka perustuvat prosenttiosuuksiin tuloihin suhteutettuna. Tässä joudun aina tuottamaan pettymyksen, sillä en suosi mitään valmista prosenttiperusteista budjettimallia, sillä jokaisen talouden ja yksilön tulo- ja menorakenne, tavoitteet ja elämäntilanne vaihtelevat.

Suosittelen rakentamaan oman talouden budjetin todellisten tulojen ja menojen mukaan, jossa on arvioitu kriittisten menojen määrä sekä omat toiveet ja tavoitteet. Näillä perusteilla voidaan rakentaa budjetti tuloista ja menoista riippumatta.

Ajatukseni ydin on budjetoida velvoitteet, säästäminen (eli sinä), tarpeellinen kuluttaminen sekä vapaavalintaiset menot.

Velvoitteet kattavat velat, asumisen kulut ja välttämättömät laskut ja kulut. Velvoitteisiin luen asumisen, vakuutukset, osamaksut ja velkojen lyhennykset, liittymät (ei viihdepalveluita) ja välttämättömän liikkumisen sekä terveysmenot. Säästäminen kattaa sijoituksiin, puskuriin, unelmiin ja hankintoihin säästettävät osuudet. Tarpeellinen kuluttaminen kattaa ruuan, talousmenot, puhtauden ja hygienian sekä mahdollisten huollettavien (lapset, lemmikit) perustarpeet. Vapaavalintaiset kattavat esimerkiksi ylimääräisen herkuttelun, harrastukset, viihdepalvelut, hankinnat ja muun kuluttamisen sekä humputtelun. Tarpeellisen kuluttamisen sekä vapaavalintaisten menojen välimaastoon sijoittaisin omiin tavoitteisiin sekä arvoihin perustuvan rahankäytön, kuten opiskelun.

Kaikkia kategorioita pidän tärkeinä, mutta tämä on rahankäyttö järjestykseni. Kaikesta voi periaatteessa halutessaan euromääräisesti tinkiä, kuten muuttaa edullisempaan asuntoon tai syödä halvemmalla, mutta kuluja ei kriittisistä menoista niin vain karsita. Osamaksuja ei voi jättää maksamatta tai vuokran määrää pienentää omaehtoisesti. Velvoitteet on hoidettava, vaikka tilanne olisi mikä. Sen vuoksi pyrin itse pitämään velvoitteet maltillisena. Jos ajattelen omaa talouttani vuosien saatossa, on velvoitteiden osuus ollut enimmillään opiskeluaikana noin 70 % tuloista. Tämä osuus on ollut suuri ja elämäntilanteesta johtuen väliaikainen.

Pysyvämmässä tilanteessa välttämättömät menot ovat olleet enimmillään  60 % talouden nettotuloista, kun olin 2019 hoitovapaalla esikoisesta. Tavoitteeni on pitää välttämättömien menojen osuus enintään 40 % talouden tuloista. Näistä asuminen on enintään 25 %.

Säästövara tai säästöprosentti on tavoitteena pitää maksimaalisena. Näin voi säästää tuleviin isompiinkin hankintoihin ja pitää taloudelle pelivaraa. Kun suunnittelen säästömäärää, tavoittelen elämäntilanteesta huolimatta 10 % nettotuloista. Tämä siis toteutui myös 2019 hoitovapaalla, jolloin tulot olivat noin 60 % tavanomaisesta. Kuitenkin ihanteellisesti tavoittelen noin 20 % säästöä. Säästän kuitenkin myös tulevia tarpeita ja esimerkiksi lomamatkoja varten ennakkoon, eli vaikka säästöprosentti on korkeahko, osa on tarkoituskin käyttää myöhemmin.

Ruoka ja tarpeellinen kuluttaminen on tällä hetkellä noin 30 % talouden nettotuloista. Lapset eivät ole päivähoidossa, toki tulonikin ovat pienet. Kun lapset siirtyvät päivähoitoon ja itse täysin työelämään, tämän osuus tulee olemaan n 20-25 % nettotuloista.

Vapaavalintainen kulutus on sitten sitä mitä näistä tavoitteista jää. Eli normaalitilanteessa 10-20 %. Tästä tavoite on käyttää arvokuluttamiseen kolmannes tai puolet.

Jos siis yhteenvetona kokoaisi budjettimallin, joka on prosenttiperusteinen suhteutettuna talouden nettotuloihin, olisi se seuraavan kaltainen:

• Asuminen (vastikkeet + laina, tai vuokra) 25 %
• Muut vastuut (sähkö, vakuutukset, välttämätön liikkuminen, terveys, osamaksut ja velat) 15 %
• Säästäminen ja sijoittaminen 20 %
• Tarpeellinen kulutus (ruoka, hygienia, puhtaus, huollettavien menot, muut velvoitteet) 20-25 %
• Vapaavalintainen kulutus (arvokulutus, humputtelu, palvelut, harrastukset jne)  15-20 %

Tällainen malli ja tapa jättää talouteen pelivaraa. Jos velkaa tai osamaksuja on, ne summat voi ajatuksissa käyttää tulevaisuuden säästöksi. Tällaisella kulurakenteella tulojen mahdolliset muutokset tai putoaminen ei saata taloutta heti stressitilaan. Ylläolevat prosentit ovat sellaisia, jotka toteutuisivat työssä käydessäni, tällä hetkellä hoitovapaalla asuminen, muut vastuut sekä tarpeellinen kulutus vievät n 75 % tuloista. Loppu 25 % jää säästöön ja muuhun kuluttamiseen. Tästä keskimäärin 15-20 % menee säästöön.