Huolen toteaminen ei hyödytä ketään, ellei ole ratkaisuja tarjota

Vuosi 2022 näytti, miten paljon meillä suomalaisilla on vahvistamisen tarpeita yksilötalouden toimijuudessa.

Inflaatio ja korkojen nousu ovat tulleet näkyväksi jokaiseen kotitalouteen niin uutisoinnin kuin käytännön vaikutustenkin tasolla. Danske Bankin 2022 teettämän Taloudellinen mielenrauha -raportin mukaan luottamus omaan talouteen on laskenut kaikissa tuloluokissa ja eniten, jopa 12 %, keskituloisilla. (lähde) Myös Säästöpankkiryhmä nostaa 2023 tammikuun suhdannekatsauksessaan esiin kuluttajien heikentyneen luottamuksen (lähde).

Taloudellinen mielenrauha -raportista ilmenee, että useampi kuin joka kolmas (38 %) on huolissaan siitä, onko odottamattomiin menoihin varaa. On siis selvää, että ei tule ajatella oman talouden hallinnan haasteiden koskettavan yksittäistä tuloluokkaa. On totta, että pienituloiselle suhteellisesti 100 euron kulujen kasvu on suurempi, kuin keskituloiselle, joten kustannusten nousussa pienituloisemmat ovat haavoittuvaisempia. Samalla suuremmat velat (kuten asuntolainat) painottuvat keskituloisiin, jolloin euroina koronnousu voi olla suurempi kustannus.

Samanaikaisesti on totta, ettei tulotaso yksin kerro siitä, säästääkö vai ei.  Tulojen suuruutta tai sosioekonomista asemaa merkittävämpänä tekijänä yksilön hyvässä ja toimivassa taloudellisessa tilanteessa pidän toimijuutta yksilötaloudessa. Toimijuus taloudessa käsittää osaamisen, kyvyn, halun, minuuden sekä toiminnan. Käytännössä se sisältää muun muassa riittävän tietotaidon, omien vahvuuksien ja kehityskohtien tunnistamisen, sisäiset toimet sekä kyvyn suunnitella, toteuttaa ja ylläpitää toimintaa, joka vie tarpeita tai tavoitteita kohti.

Rahan määrä tai kulujen kasvu on nostettu keskeiseksi haasteeksi talouskeskustelussa. Aidosti asialla on paljon vaikutuksia, mutta se ei selitä yksilötalouden eroavaisuuksia identtisissä palkkasummissa tai kulurakenteissa. Sitä ei myöskään tee esimerkiksi saatu perintö, säästötilin saldo tai muukaan ulkoinen tekijä. Talouskeskustelussa tulisi keskustelu ulottaa talousosaamisen vahvistamisesta toimijuuden vahvistamiseen. Tieto, opiskelu tai osaamisen lisääminen on vain yksi toimijuuden osa-alue, vaikka se on eniten esiin nostettu yleisessä keskustelussa. Tiedon lisääminen ratkaisee vain harvoin sitä, miksi samalla palkalla ja koulutuksella toinen on taloudesta huolissaan ja toinen ei.

Huolen aiheen ratkaisu tiedon jakamisella ei auta

Kaikkiaan pidän ongelmallisena, että huolikeskustelua nousee monin paikoin, mutta aitoja ratkaisuajatuksia vain vähäisesti. Esimerkiksi 12.5.2023 Kauppalehti uutisoi, että Isännöintiliiton mukaan yli puolet isännöitsijöistä on kohdannut osakkaita, joille yhtiölainan lyhennysvapaan päättyminen on ollut yllätys. Tätä olen poiminut myös uutisoinnissa.

Muistan otsikon vuodelta 2022, jossa povattiin, että asumiskulut voivat nousta jopa 100 %. Uutisoinnissa kyse oli uudiskohteesta, jossa on lyhennysvapaata yhtiölainassa ensimmäisen 3 vuoden ajan. Kasvu selittyy korkojen nousulla ja lainan lyhennysvapaiden päättymisellä, ja on siten lyhennysten alkamisen suhteen odotettavissa oleva muutos. Tieto on näkyvissä ja saatavissa asunnon ostoon liittyvissä dokumenteissa. Samanaikaisesti uudiskohteita on pitkään markkinoitu monin paikoin edullisena asumisena, kun yhtiölainasta maksat vain korkoja. Yleisesti ja yhteisesti jaettu tieto ei siis varmista sitä, että tieto olisi sisäistetty tai huomioitu omassa taloudessa.

Toimijuudessa huomioidaan myös omien vahvuuksien ja kehityskohteiden tunnistaminen. Jos esimerkiksi henkilö tunnistaa itsessään vaikeuden hahmottaa taloutta pitkälle aikavälille, hän kykenee varmistamaan, että kiinnittää huomion asioihin, joita on taipuvainen ohittamaan. Olemalla tietoinen omasta tavasta ajatella voi varmistaa itselle toimivan lopputuloksen, huolimatta siitä, että olisi vaikeuksia hahmottaa taloutta pitkälle aikavälille.

Kehityskohteena voi olla myös esimerkiksi oma tiedon puute, jolloin tietotaitoa vaadittavilta osin kyetään vahvistamaan. Tyypillisimpiä kehityskohteita, jotka jäävät pimentoon ovat omat uskomukset ja tulkinnat ympäröivästä maailmasta. Jos emme ole tietoisia näiden olemassaolosta, saatamme tehdä itsellemme epäedullisia ratkaisuja.

Toimijuuden vahvistaminen antaa tärkeän työkalupakin käyttöön

Meillä on tällä hetkellä laajasti huoli. Kotitalouksilla ja yksilöillä on kasvava huoli. Mittauksissa on nähty lisääntynyt huoli. Eri toimijat kohtaavat haasteita enenevissä määrin, joka nostaa huolta. Huolesta myös uutisoidaan huolilähtöisesti. Narratiivissa korostuu se, miten monella on haasteita, miten haasteet lisääntyvät, mitä haasteita on tulevaisuudessa ja miten talousarjessa selviytyminen on vaikeutunut. Pidän ongelmallisena sitä, että narratiivi passivoi ja luo mielikuvaa siitä, että tilanne on tämä, eikä siihen voi vaikuttaa.

Haasteet eivät sellaisenaan ole narratiivia. On totta, että arjen kuluista selviytymiseksi osa kotitalouksista on ottanut velkaa tai ettei kaikkia kuluja ole onnistuttu maksamaan ajallaan. On totta, että yleinen muutos on ollut niin voimakasta ja nopeaa samanaikaisen korkojen nousun ja inflaation vuoksi, ettei siihen ole mitenkään pystytty varautumaan tai reagoimaan etupainotteisesti. On totta, että tilanteeseen on tarvittu myös valtion tukea ja toimenpiteitä, eikä hyvinvointiyhteiskunnassa suuria haasteita tulekaan jättää yksilön varaan.

Samalla on erittäin huolestuttavaa, että toimijuutta ei tueta. Tilanteessa, jossa kotitalouksien taloushaasteet tunnistetusti ovat lisääntyneet, tukea osaamisen vahvistamiseen, talouslukutaitojen kehittämiseen sekä yksilön taloustoimijuuteen ei tarjota. Talousosaaminen perusopetuksen opetussuunnitelmassa ei ratkaise kotitalouksien osaamisen lisäämisen ja toimijuuden tukemisen tarpeita. Lyhennysvapaa pankista ei ole pitkäkestoinen ratkaisu, vaan hetken tilan tuoja, jotta on mahdollisuus tehdä toimivia muutoksia muuttuneen taloustilanteen mukaisesti. Myöskään etuus kasvavaan kustannukseen ei sellaisenaan turvaa tilannetta, että odottamattomille menoille jatkossa olisi varaa.

Nopeat muutokset ovat tuoneet huolta ja stressiä. Muutos aiheuttaa aina myös muutosvastarintaa. On inhimillistä ulkopuolisien muutosten vuoksi tavoitella myös ulkopuolisia ratkaisuja, mutta haasteena on, että emme voi vaikuttaa tehokkaasti tässä hetkessä kuin omaan toimintaamme. Kun pala autonomiaa arjesta huuhtoutuu inflaatiossa se turhauttaa ja aidosti koettelee tyytyväisyyttä arkeen ja elämään. Luopuminen on aina vaikeidenkin tunteiden sävyttämää. Samalla oman taloudellisen tulevaisuuden näkökulmasta on suuri vaikutus sillä, miten nopeasti voimme muutosta hyväksyä ja aloittaa oman sisäisen muutosprosessimme, jotta huolimatta yleisistä muutoksista oman talousarkemme sujuvuus palaisi.

Talouden suhteen olemme hyvin yksityisiä. Emme ole tottuneet kertomaan palkkaa tai puhumaan taloudesta aiheena. Koemme, ettei se kuulu muille. Mitä enemmän aihetta vältellään tai varotaan, sen voimakkaammin siinä on yleisellä tasolla tunneyhteyksiä, jotka voivat myös olla haasteena oman taloudellisen hyvinvoinnin kohenemiselle.

Sisäisten toimien tarkastelu on tärkeää toimijuuden vahvistumiseksi. Vaikka tapa käyttää rahaa ei lisää rahamäärää taloudessa, se vaikuttaa oman arjen ja elämän sujuvuuteen. Sisäiset toimet kattavat niin käytännön toimenpiteitä kuin oman ajattelun joustavuuttakin. Jos ajattelu on joustavaa, on helpompi sopeutua muutoksiin siten, että omasta tilanteesta kykenee löytämään keinot hallita taloutta ja saada sitä uudelleen sujuvoitettua.

Ilman sisäisiä toimia on esimerkiksi säästämisen kannalta lähes yhdentekevää minkä verran tuloja tulee. Ilman kykyä asettaa velvoitteita tärkeysjärjestykseen haasteita tulee väistämättä. Ilman kykyä asettaa rajoja (itselle ja muille) talousvastuut kasvavat ja rahaa kuluu juuri niin paljon kuin sitä tulee. Ilman selkeää tietoa omista kuluista on mahdoton suunnitella taloutta tai varautua hankintoihin. Ilman kykyä suunnitella, on vaikeaa selvittää esimerkiksi hankinnan hintaa ja siihen on vaikeaa varautua.

Suomalaiset tarvitsevat laajasti tukea sekä konkreettisia keinoja ja työkaluja oman tilanteen läpikäymiseen ja toimijuuden lisäämiseen. Osaamisen kehittämisen tuen tulee olla ennakollista, sillä nykyisen kaltaiset muutokset tulevat yllättäen ja toimijuuden vahvistaminen kuormitustilassa on huomattavasti haastavampaa. Vaikka tukea on tälläkin hetkellä valtakunnallisesti saatavilla, resurssit ovat koko tarpeeseen nähden liian vähäisiä. Myös kokemukseni mukaan suurimpia koettuja haasteita ovat laaja-alaisesti toimijuus, kuten muutokset toiminnan tasolla sekä kyvyttömyys nähdä mahdollisuuksia, joiden ratkaisuna ei yksin tiedon lisääminen tai budjetin rakentaminen tai velanmaksusuunnitelma riitä.

Erityisesti nyt tarvitaan yksilötalouden toimijuutta tukevaa ja vahvistavaa toimintaa, kuten kouluttamista ja talousohjauksen palveluiden jalkautumista niin sote-palveluihin, koulutussektorille, työelämään kuin pankkisektorillekin. On helpompi olla osana huolikeskustelua ja odottaa ratkaisuja ulkopuolelta, kuin tarttua ratkaisukeinoihin itse ja tarjota mahdollisuuksia muutostilanteessa. Esimerkiksi ennaltaehkäisevän terveydenhuollon säästövaikutukset ovat tiedossa. Milloin ollaan valmiita ennaltaehkäisemään myös yksilötalouden haasteita?

Yksilön taloudellinen hyvinvointi tulee tunnistaa ja tunnustaa osaksi kokonaisvaltaista hyvinvointia. Suomalaiset tarvitsevat toimijuuden vahvistamisen tukea ja moniulotteisempaa keskustelua rahasta. Samalla neutraali tai tietoperusteinen ja toimijuuslähtöinen talouskeskustelu on vaikeaa. Raha herättää voimakkaitakin tunteita lukijassa tai kuulijassa, jolloin siihen liittyy aina lataus. Sama lataus voi estää näkemästä ja sisäistämässä tärkeää tietoa tai viestiä, joka voisi olla muutosta käynnistävä asia.  Yleisen keskustelun jakautuminen karrikoidusti rikkaiden ja köyhien tilanteeseen on luonut vastakkainasettelua, jonka vuoksi myös tietoa luetaan sen mukaisesti, mitä kertoja edustaa.

Toimijuudesta ja taloudellisesta hyvinvoinnista tulee puhua inhimillisesti ja rehellisesti. Se ei pääse kehittymään ja kasvamaan, ellei sen kehittymisen tai kasvamisen mahdollisuutta kykene näkemään ja tunnistamaan.

Kirjoittaja Jenna Mattila, taloudellisen hyvinvoinnin asiantuntija, tietokirjailija ja kouluttaja, jonka missiona on saada taloudellisen hyvinvoinnin näkökulma osaksi kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin määritelmää ja tarjota tukea ja keinoja vahvistaa tätä yhteiskuntatasolla.